Paras lahja, minkä voi varhaisteinille tytölle antaa, on viedä hänet uimahalliin. Siellä voi 55-senttisen vyötärönsä ympärysmittaa murehtiva teini nähdä sellaisen kokoelman ylväinpäin kannettuja naisvartaloita, että voi hetkeksi unohtaa itsensä.

35-vuotiaalle, kolme lasta synnyttäneelle naiselle tekee myös hyvää. Vaikka uimahallissa ei toisia katsellakaan sillä eikä millään muullakaan silmällä, niin kyllähän niitä pyllyjä, jenkkakahvoja ja selluliittejä siinä edessä pyörähtelee. Toisten tissejä ei tietenkään katsella, mutta kyllähän se lämmittää nähdä muillakin lasten tyhjiksi ryystämiä ja raivokkaiden laihdutuskuurien kutistamia ketunneniä. Maan vetovoima vetää selkeästi muidenkin nahkapusseja puoleensa.

Uimahallissa voi ihastella tai kauhistella kahta asiaa: raskausmahoja ja tatuointeja. Näitä salaa vilkuillessaan voi huokaista ja miehelle mutista, että minä niin haluaisin tuollaisen ihanan mahan tai jonkun tuollaisen tatuoinnin. Tai sitten voi huokaista onnesta, että oman ihon alla ei ole sikiötä (enää ikinä) eikä mustetta.

Lapsia pitää kastella, että ne kasvavat. Jo vanhempani tiesivät tämän ja veivät meidät usein uimaan. Lapsuusvuodet leikimme tappajahaita lastenaltaassa. Yläkouluikäisinä siirryimme katselemaan uimaseuran lihaksikkaita uimareita, jotka olivat samalla luokalla kanssani. Äiti ja isä uivat siinä muina miehinä vieressä, kun me teinit kuiskuttelimme dramaattisesti, että "Siis voi ei, niillä on uimalasit, ne näkee meidät veden alla! Oikeesti! Mieti!"

Me kävimme eilen Nokian Edenissä A:n viimeisen lomapäivän kunniaksi. Siisti, puhdas ja mukava paikka, eikä ollut tällä kertaa liikaa väkeä. Oli niin hieno ilma, että itsekin ihmettelimme, miksi ajoimme sinne emmekä menneet esimerkiksi mustikkametsään. No esimerkiksi siksi, että meillä ei ole valitettavasti minipakastimessamme tilaa kuin Aavan leiville. Siksi uimaan.

Jos on huono omatunto lasten kanssa olemisesta, kannattaa viedä heidät uimaan. Katsokaas kun eniten lapset kaipaavat vanhemmiltaan katsetta. Minä mieluiten lukisin, pitäisin sylissä, leipoisin, värittäisin värityskirjaa, veisin leikkipuistoon. Mutta ei, lapsi haluaa vain, että äiti katsoo. "Katso, äiti, katso, katso millaisen auton tein Legoilla, katso miten teen kärrynpyörän kolmekymmentä kertaa peräkkäin, katso miten pompin sohvalla, katso miten piirrän seinään!" "Katso äiti!"

Uimahallissa eletään sillä tavalla hetkessä, että on niin kuin pakko katsoa koko ajan. Ihan koko ajan tuijottaa, että eivät huku. Paitsi kahluualtaassa ei tarvitse joka hetki. Seurasin, kuinka kaksi äitiä istuivat lastenaltaan pohjalla ja juttelivat innokkaasti. Lapset kasasivat vettä itsestäänkaatuvaan tötteröön ja huusivat, että "Katso äiti! Katso koko ajan! Katso äiti!" Myhäilin. Eivätpä katsoneet koko ajan!

Uimareissu meni niin kuin ne tuppaavat menemään. Pienin oli saunan alalauteilla kaksi minuuttia koko ajan valittaen. Uimapuvut olivat tuhannella mutkalla ja tarvittiin kolme naista kunkin pukemiseen. Minä istuin kahluualtaan pohjalla aivan jäässä ja isot lapset juoksentelivat käytävillä ja tappelivat paksusta uimaputkesta. Lopulta jätin Aavan A:lle ja istuin saunassa 20 minuuttia. Kun palasin, uin perheeseen nähden koko ajan kuolleessa kulmassa, että eivät huomaisi minua. Menin poreisiin hieromaan kipeitä hartioitani.

Oli meillä oikeasti tosi kiva reissu, uiminen on meidän juttu. Aiemmin, ennen kuin kävin laserleikkauksessa, oli uiminen lasten kanssa hirmuista säätämistä. Pieni lapsen iloinen vedenroiskautus ja piilarit olivat päässä väärinpäin ja toinen altaan pohjalla ja lapsi hukkui siinä sählätessäni. Vähän niin kuin aivastaessa voi aivan hyvin ajaa kolarin, koska aivastaessa silmät menevät kiinni. Ihan ymmärrettävää! Paremminkin ihme, jos kukaan ei huku eikä tule kolaria näissä vaativissa tilanteissa. Nykyään, kun olen saanut tällä kauneusleikkauksella näkökykyni takaisin, on uiminen oikeasti kivaa.

Kivaa on myös se, että olemme päässeet yli painajaisvuodestamme, jolloin uimahallireissuja ei voinut edes ajatella (lue tästä). Etelässä saatoimme tehdä uima-altaasta Vesipuisto Surinan (en laita linkkiä, hävytön video). Isäni sanoi kultaisella kasariajalla, että jos pissaa uima-altaaseen, niin jalat muuttuvat punaisiksi. Ei ole totta! Nykyään tiedämme, että jos pissaa altaaseen, niin punaiseksi menevät silmät (lue tästä, et kuitenkaan usko). Osalla porukastamme oli punaiset silmät! En kerro keillä.

Ehkä parasta uimahallireissussa on se hetki, kun saa taas laittaa päälleen kunnolla topatut pushupit ja perää oikein kohottavat farkut ja vetää kunnolla pakkelia naamaan. Kyllä ilman kunnollisia alusvaatteita ja meikkiä on keski-ikää lähestyvä, synnyttänyt nainen aika alaston. Kirjaimellisesti.

Blogini täytti tänään viikon. Kiitos tästä hienosta viikosta, olen saanut kokea teidän kanssanne uskomattomia asioita. No ei vaineskaan. Yksin olen kokenut. Olenpa saanut olla kirjoittaessani ilman perhettä. A. tosin jo mulkoilee tietokoneen ääressä istumistani pahasti.

Blogini juhlapäivän kunniaksi saatte 10%:a alennusta koodilla Ylipyykkivuorten1 koko käsitiskiaineiden valikoimasta tämän viikon loppuun asti. No ei vaineskaan. Kukaan mulle ja teille mitään koodeja anna. Ehkä ensi viikon juhlapäivänä sitten!

Olen saanut blogini Facebook-sivulle jo huikeat 73 tykkääjää. Vielä on mahdollista saada jopa 70 tykkääjää lisää, koska henkilökohtaisessa Facebookissani on 146 kaveria. Toivoa siis vielä on. Isä, äiti, pikkusisko, setä ja paras ystävä jo tykkäävät. Siinähän ne tärkeimmät fanini.