Pääsin tänään lehmälaitumelle (lue tästä postaukseni rakkaudestani lehmiin)! Kävimme siellä juoksemassa. Minä juoksin jonon viimeisenä, edelläni juoksi Henrik, sitten Matilda ja joukkoa johti ystävämme Helmi. Kävimme itse asiassa kolme kertaa. Helmi on meistä kovakuntoisin. Energinen ja positiivinen kaveri. Siellä juoksi edellämme ja me puuskutimme takana.

Lehmät eivät olleet vielä tulleet, joten saimme rauhassa juosta. Välillä joukkoa johtava Helmi pysähtyi, odotteli kohteliaasti meitä ja pinkaisi sitten taas juoksuun. Ideana oli saada Helmi kiinni. Onnistuimme kyllä aina lopulta.

Naapuri katseli touhuamme ja totesi, että sai Helmi vähän maistaa vapautta. Se mitään vapautta maistanut. Lehmänpaskaa maistoi. Helmi kun sattuu olemaan alle vuodenikäinen keeshond eikä sellainen tyyppi voi välttää kiusausta, jos lasten ote hihnasta lipeää sadasosasekunniksikaan. Nyt se nuuhkii haikeana laitumelta tulevia sulotuoksuja ja yrittää hämätä lapsia, että pääsisi taas pinkomaan laitumelle yhtä lujaa kuin Usain Bolt aamuverryttelyllään.

Emme ole innostuneita menemään enää laitumelle, koska me kaikki astuimme siihen itseensä. Viimeistelimme sääremme sen itsensä roiskeiden lisäksi mudalla ja nokkosenpistoilla. Parhaille, mustille balleriinoilleni kävi huonosti. Emme tajunneet pyytää aidan luona seisovilta ja meitä tsemppaavilta naapureilta videodokumentointia tai edes ajanottoa näistä urheilusuorituksistamme.

Koirat ovat muuten elämäni suurimpia rakkauksia, mutta onko niiden pakko syödä sontaa? Lähipiiristäni löytyy monta hienon rodun ylpeää edustajaa etutukkapompuloineen, trimmattuine tassukarvoineen ja pinkkeine kaulapantoineen, mutta joiden erityisenä heikkoutena on rehellinen ihmisen kakka. Sitä nämä yksilöt löytävät etenkin lenkkipoluilta. Jos oikein hyvin ovat asiat niin löytävät ihan kotikentältä esimerkiksi vaipparoskiksesta tai potasta. Kyllä muuten maistuu!

Tunnen yhä säärissäni lehmänpaskan. Olisin halunnut kirjoittaa, että lehmänpaskan lämmön, mutta niin tuoretta ei ollut tarjolla. Ehkä sittenkin tyydyn jatkossa vain toisella puolella kotiamme asuvien lehmien seuraan. On paljon mukavampaa puhua paskaa kuin astua siihen.

 

PicsArt_1438687157000.jpg

Helmi, tuo ihan pikkuisen typerä, mutta niin rakas lehmänpaskannuolija.

 

20150804_141317.jpg

Lainasin naapurille sokeria, sain palan mokkapiirakkaa. Söin yksin, salaa lapsilta, koko palan. Ei tullut huono omatunto, kiloja tuli.

 

20150804_144431.jpg

Lehmät tulivat, Helmi sekosi. Melkein murtui ranne kiinnipitelevältä Matildalta.