Joulussa on tärkeintä saada nähdä itselleen rakkaita ihmisiä. Rakkaat ihmiset voivat olla joko sukua ja perhettä tai itse itselleen valitsemaa ystävien suurta perhettä. On ihanaa, jos jouluna ehtii olla ihan vain rauhassa yhdessä. Aattona ei mennä enää kauppaan, ei paketoida lahjoja eikä siivota. Laitetaan vain jouluruokia paistumaan ja lämpenemään ja vietetään joulua juuri niin, kuin meidän mielestä joulua kuuluu viettää. Istutaan kaikessa rauhassa yhdessä oikeiden kynttilöiden ja joulukuusen kynttilöiden valossa ja ollaan vain.

Vietimme tämän joulun kotonamme vanhempieni ja heidän 15-vuotiaiden pikkukoiriensa kanssa. Joulu oli koko 18-vuotisen yhteiselomme toinen joulu, jonka vietimme omassa kodissamme emmekä jommassa kummassa mummolassa Itä-Suomessa. 

 

2015-26-12--12-28-50.jpg

IMG_7065.jpg

 

Aava oli yskäinen ja nuhainen pitkin joulunalusviikkoa. Aatonaattona puhkesi kova kuume, ja korvassakin alkoi tuntua inhottavalta. "Tähän mun korvaan tartteis laastarin", hän tuhahti korvaa hangatessaan. Aattona mummi ja Aava jäivät kotiin pelaamaan palapelejä ja muut kävivät joulukirkossa ja haudoilla. Söimme jouluruokia, joihin yhdistyi meidän kummankin perheen joulutradiot sekä joitain ihan omia juttujamme.

Pukki kävi tuomassa lahjat kuusen alle silloin, kun muut olivat kirkossa ja Aava odotti alakerrassa tyttöjen huoneessa. Jos pelkää pukkia niin hysteerisesti, että itkusta ei meinaa tulla loppua, ei pukkia ole pakko käydä tervehtimässä. Pukki kyllä ymmärsi, kun mummi hänelle asian oven avattuaan kertoi.

Avasimme paketteja kaikki yhtä innoissamme kuin pienimmäinen. Olimme olleet tosi kilttejä! Pukki tiesi, että Aava on innostunut Frozenista, Henrik Star Warsista ja Matilda Harry Potterista. Aikuistenkin toiveet pukki oli arvannut. Vaikka Aava oli kuumeinen, jaksoi hän vetää heti päälleen Elsa-mekon ja myöhemmin Elsa-yöpuvun sekä kiinnittää hiuksiinsa Elsan letin, jolla hän sai kauan kaipaamansa Tähkäpään superpitkän letin. Eihän meinaa huomata, mistä oma letti loppuu ja Elsan alkaa?

 

IMG_7034.jpg

 

Minä ja Aava nukuimme joulunajan yöt kuin vastarakastuneet. Käsi kädessä, tyynyt kiinni toisissaan, käsivarret toistemme ympärillä. "Oo siinä ihan koko ajan", hän kuiskasi peittonsa alta ja puristi pienellä kädellään kättäni. Kyllä minä olin, kyllä minä olen. Kipeänä ei kukaan saisi nukkua yksin, jos ei halua.

Korvakipu yltyi joulupäivän vastaisena yönä. Kaivoimme yöllä lääkekaappia ja yritimme etsiä ja tutkia kaikkia tapoja auttaa häntä.

"Ei lääkäriin", itki Aava joulupäivän aamuna. Entäs, jos saat laittaa Elsa-mekon, kysyimme. Se auttoi. Siispä päivystykseen lähti pieni Frozen-fani uudessa mekossaan, pitkässä letissään ja kummassakin kainalossaan joululahjalelu. Jos joulupäivänä on mentävä lääkäriin niin kyllä silloin saa laittaa päälleen juuri niin ihania vaatteita kuin haluaa. 

Päivystykseen saavuttuamme Aavalle ojennettiin heti käteen pieni paketti. Uskomattoman ihana idea, että lapsi saa joulupäivänä terveyskeskuksesta lahjan! Paketista löytyi pari kynää, tarroja ja piirustusvihko, jotka hän otti heti innoissaan käyttöön. Sydämellistä pienten ja koko perheen huomioimista.

 

2015-26-12--12-41-04.jpg

 

Pääsimme reilussa tunnissa sisään, saimme lääkkeet ärhäkkään tulehdukseen ja pääsimme jatkamaan joulupäivää. Halusin kirjoittaa tästä siksi, koska lapsi prinsessamekkoineen otti joulupäivästä kaiken irti, vaikka oli kovin kipeä ja terveyskeskuksessa. Olisiko aikuinen ollut yhtä hyväntuulinen?

Yöllä keinuettaessani itkevää lasta sylissäni mietin niitä perheitä, joille jouluaatto sairaalassa on arkea. Lapsen terveys on todella elämän isoin asia.

Joulu oltiin siinä lähekkäin ihan koko ajan. Pienessä kodissa vaan loppuu jossain vaiheessa happi ja isokin sohva muuttuu ahtaaksi ja lapset ja aikuiset kiukutteleviksi. Niinpä joulun jälkeen on ihan kiva kantaa lahjapaperit roskikseen ja sanoa hyvillä mielin jouluvieraille, että nähdään taas seuraavan kerran sitten, ja että perävalot ne on mukavimmat valot. (Tämä oli liian tunteellisen jutun loppukevennys, kun kuulemma teksteistäni kaivataan erityisesti huumoria. Ehkä vähän jäi nyt ontumaan. Oikeasti vähän itkin, kun vanhempani lähtivät ajamaan 400 kilometrin päähän kotiinsa.)

Ei se joulu silti vielä ole ohi. Minulla on vielä suklaata. Piilossa, laitoin yöpöytäni laatikkoon, että muut eivät niitä syö. Sieltä salaa napsin pitkin päivää.

 

IMG_7073.jpg

IMG_7080.jpg